Tuoksukoirat - mitä ne ovat ja miksi ne tuoksuvat

Ylensähän koirat - kuten me omistajat hyvin tiedämme - tuoksahtelevat kaikkea muuta kuin hyvälle. Mutta koiramaailmassa on yksilöitä, jotka jostain mystisestä syystä tuoksuttelevat ympäristöönsä mitä erilaisempia kukkaistuoksuja. Yleensä tuoksu on voimakkaimmillaan otsan seudulla mutta muutamat tuoksahtelevat myöskin selästä ja tassuista.

Tuoksuja löytyy useammanlaisia, on syreeniä, lehdokkia, orvokkia ja myskiä. Yleensä tuoksu on silloin voimakkaimmillaan kun koira haluaa miellyttää jotain tai sillä on muuten vain hyvä olla, joillakin yksilöillä myös kiihtynyt mieliala laukaisee ominaisuuden.

Tuoksukoiria on tavattu useammissa roduissa mm. afgaaninvinttikoirissa ja lapinporokoirissa. Yksilöitä löytyy niin narttu- kuin uroskoirissakin.

Syy miksi kiinnostuin itse kyseisestä ominaisuudesta, johtuu nuorimmaisesta hollanninpaimenkoirastamme. Pentuna sen tullessa meille nuuskuttelin usein sen kukkaistuoksuja ja ihmettelin kun välillä se oli tosi voimakasta ja välillä sitä ei huomannut juuri laisinkaan. Epäilin alkuun omia havaintojani, mutta kun koira tuoksui yhä vaikka se oli pesty ja muutkin ihmiset huomasivat sen, täytyi minun uskoa, että taloudessamme asustelee "kävelevä ilmanraikastin".

Rompun tuoksulle on hyvin vaikea määrittää mitään tiettyä kukkaa. Välillä se on hyvinkin myskimäinen ja voimakas, välillä taas oikein vieno ja kevyt. Näyttäisi olevan hyvin paljon koiran mielialasta kiinni, että millaisena tämä tuoksu saa ympäristöänsä viihdyttää.

Usein kukkaiskoirien tuoksu katoaa koiran aikuistuttua mutta toisilla se ominaisuus vain lisääntyy. On huomattu, että nartuilla tuoksun voimakkuus vaihtelee kiimankierron mukaan.

 Tuoksukoiran ominaisuus ei ole rotukohtaista mutta on tutkittu, että jollain lailla se kulkeutuu perimässä. Tiedetään koiria, jotka kesäaikaan ovat saaneet kimalaiset ihan hulluiksi tuoksuillaan ja osalla se voi jopa laukaista omistajalle migreenin.

Rompulla tuoksu on näyttelyalueella niin voimakasta, että se leijailee koko koiran ympäristössä.

Mitään varmaa selitystä kukkaiskoirille ei ole pystytty löytämään. Villikoirissa ei tällaista ominaisuutta ole tavattu ja susitutkijoiden mukaan susilla tällainen ominaisuus voisi koitua kohtalokkaaksi muun lauman alkaessa hylkiä poikkeavaa yksilöä.

Useilla koiraeläimillä mm. harmaaketuilla tiedetään olevan hännän tyvessä orvokkirauhaseksi kutsuttu hajurauhanen, joka kasvaa lisääntymisaikana. Naarailla tämä rauhanen on suurempi kuin uroksilla.

Monilla nisäkäslajeilla, koira mukaan lukien, tunnetaan myös ns. kiintymysferomoneja. Niitä erittyy esimerkiksi emon nisien ympäriltä ja ne vahvistavat poikasten leimautumista emoonsa.

Koirista muutamilla roduilla kuten esim. welsh corgi cardiganeilla tuoksuttelu liittyy pentujen hoitoon. Narttu erittää hyvää tuoksua pentuja imettäessään, mutta tuoksu häviää pentujen vieroituksen jälkeen.

Eräät tutkijat epäilevät kukkaistuoksun liittyvän jollain lailla rasvahappokoostumukseen talirauhasen eritteessä. On myös epäilty mahdollisuutta siitä, että se olisi seurausta mutaatiosta tai resessiivisesti periytyvä ominaisuus, joka koiranjalostuksessa harrastetun sisäsiitoksen myötä on päässyt joillakin koirayksilöillä esille.

Järkeenkäypiä selityksiä on monia, mutta tuoksukoirat saavat ainakin toistaiseksi tutkijoiden mukaan säilyttää salaisuutensa.

Lähde Koiramme 12/2001