Lea Taivassalo

Uusimaa Porvoo 10.6.2006


Pappilanmäen vanha herra harmaantuu arvokkaasti ja pitää myslistä

Kun Nalle on Porvoossa kävelyllä, moni kiinnittää huomiota sen arvokkaasti harmaantuneeseen olemukseen. Eikä syyttä sillä se vietti juuri 15. syntymäpäiväänsä. Ikä ei ole tuonut mukanaan vielä suurempia vaivoja, ei edes kärttyisyyttä. Se tulee toimeen mainiosti lähes kaikkien koirarotujen kanssa. Yksi rotu tosin jostain syystä ärsyttää.

Tavallisesti Nalle jopa rauhoittaa muita koiria olemuksellaan. Sitä on ihan ihmeteltykin, kun se on niin rauhallinen, omistaja Anne Hyvärinen kertoo.

Hänelle Nalle oli ensimmäinen oma koira. Pitkäikäisistä lemmikeistä hänellä oli siinä vaiheessa kokemusta 21-vuotiaan kissan muodossa.

– Penni oli hetken virallisesti Suomen vanhin kissa. Sen kuoltua tein surutyön kirjoittamalla siitä kirjan.

Kymmenen vuotta sitten jalkapallo olisi pitänyt Nallen seuraavat viikot tiiviisti television ääressä. Nyt kaihi pitää hänet erossa televisioruudusta, mutta vakiopaikka löytyy olohuoneen matolta, siitä sohvan vierestä. Belgianpaimenkoira Nalle syntyi 15 vuotta sitten pitkäikäisyydestään tunnettuun koiraperheeseen Turun Ruissaloon. Todisteet puhuvat puolestaan, sillä kaksi sen samanikäistä sisarusta elelevät edelleen.

 

Pitkän iän salaisuuksia voi etsiä sieltä mistä monia muitakin vastauksia, ruokakupista. Nalle ei ole koskaan ollut mikään nappulakoira, vaan monipuolisen ruuan ystävä. Parhaiten maistuvat broileripyörykät ja erityisesti sitä ilahduttavat pannukakut. Aamiaiseksi se nauttii mysliä jogurtin kera.

 

Se on oikea herkkusuu, Nallen omistaja Anne Hyvärinen vahvistaa.

 

Nalle on aina ollut hyvin liikkuvainen. Sen mielireitti kulkee tiettyjä polkuja Porvoon Linnamäellä. Kerran lenkille lähdettiin, kun pannukakku oli uunissa, mutta Nalle tuumasi koko ajan kääntyä takaisin kotiin. Lopulta oli uskottava. Kotiin päästyään se parkkeerasi uunin viereen ja pysytteli siinä, kunnes pannukakku oli valmis nautittavaksi.

 

Nallen vapaa-ajan täyttää tietenkin perhe, jonka tärkeä osa on Ipsu-kissa. Ipsu tuli taloon, kun Nalle oli 10-vuotias, vaikka aluksi tuumailtiin koirakaveria. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että toinen koira olisi liian kova paikka Nallelle. Heti ensimmäisenä päivänä Nalle otti uuden tulokkaan omakseen ja on siitä asti pitänyt sen puolia. Siinä tiivistyykin yksi Nallen parhaista ominaisuuksista. Se näet vahtii perhettään, eikä ole koskaan karannut.

 

– Jos olemme jossain retkellä, niin se kiertää meitä koko ajan. Sillä tavalla se kokoaa lauman.

 

Nallen kunnossa ei ole vieläkään valittamista. Se ei tarvitse vielä edes sydänlääkkeitä. Hammaskiveä poistaessakin sen uskalsi nukuttaa, kun sydän on niin vahva. Viime kesänä se jaksoi vielä Kuusamon Pienen Karhukierroksen, kaikkine riippusiltoineen.

 

– Naapuri sanoi, kun menetti oman koiransa, että Nallehan tekee ylpöt. Mutta onhan se paljon vanhempi, kun koiran ikä kerrotaan seitsemällä, kuten se tavallisesti lasketaan.

 

 

 

Paluu S-pentueeseen